tiistai 20. elokuuta 2019

Poskipuna vaalealle ja pisamaiselle iholle


idkuvaposkipuna

Poskipuna. Meikkituote, joka on kuulunut arkimeikkeihini vasta viimeisen reilun vuoden ajan. Käytän poskipunaa silti yhä vieläkin melko varovaisesti ja kokeillen.

Kasvoni ovat pisamien peitossa, enkä halua niitä meikillä peittää. Tämä tuo meikkaamiseen aina välillä pieniä haasteita, etenkin sävyltään sopivien tuotteiden löytämisen. Esimerkiksi moni meikkivoide muuttuu pisamien päällä harmahtavaksi. Olen päässyt blogini kautta kokeilemaan vuosien ajan eri meikkibrändien poskipunia ties kuinka monia eri sävyjä, mutta yksikään ei ole istunut sävyltään kasvoilleni tarpeeksi hyvin.


Sävyltään kylmälle ja kalpealle iholle suositellaan käyttämään enemmän vaaleanpunaiseen ja pinkkiin taittuvaa poskipunaa. Näin kertovat monet meikkisivustot ja näin suosittelevat useimmat ammattilaiset, keiden meikkituoliin olen päässyt istumaan. Mikäli iho on sävyltään lämmin, taittaa punaiseen tai siinä on pisamia, kehoitetaan suosimaan lämpimiä poskipunasävyjä. Toki mikään näistä ei ole kiveen hakattu sääntö, oma fiilis ja esimerkiksi silmämeikin ja/tai huulimeikin sävy voivat toimia ohjenuorana (viileän sävyn kaveriksi viileää jne). Meikkaaminen on mielestäni loppujen lopuksi kuitenkin ihan puhtaasti taidetta ja itseilmaisua. Ei siihen ole sääntöjä, jota tulisi orjallisesti noudattaa. :)

Juuri minulle sopivan poskipunan löytäminen oli haaste. Ihoni on pohjasävyltään jääkylmä ja valkoinen kuin lakana. Huolimatta tästä, kasvojeni pinta-alaa peittää lähes kokonaan sävyltään lämpimät isot pisamat. Tästä johtuen oikeansävyisen punan löytäminen oli pitkään haaste.

Mikäli valitsin poskipunan sopiman pisamieni kanssa, kasvoista tuli todella tunkkaiset. Lämmin sävy ei näyttänyt hyvältä, olihan pisamien lisäksi kasvoilla se kylmä kalvakka pohjasävy. Ihoni pohjasävyn kanssa toimivat viileät pinkit sävyt eivät taas toimi yhtään lämpimien pisamien päällä.


Monen epäsopivan poskipunakokeilun jälkeen löysin MAC -pisteen myyjän avustuksella täydellisen poskipunan. Sävyn, joka toimii hyvin lämpöisten pisamien kanssa ja näyttää hyvältä myös sen lakananvalkoisen pohjasävyni päällä. Kyseessä on korallinsävyinen Melba, se on niin kaunis!

Huvittavaa, miten valkoista paperia vasten jopa minun ihoni näyttää hieman päivettyneeltä. :D Kämmenessä vasemmalla swatch jossa väriä on sivelty reilulla kädellä, oikeassa reunassa näkyy hailakkana swatch kun sivellinta on hädintuskin käyttänyt edes poskipunassa. Melba on siis hyvin pigmettinen, mutta sillä saa myös kevyempää jälkeä. 


Käytin poskipunan kanssa pitkään essencen poskipunasivellintä, mutta en saanut sillä tarpeeksi hyvää lopputulosta, joten päädyin käyttämään sormia. Essencen poskipunasivellin oli makuuni liian pyöreä, iso ja lörö. Miia Ezen kehui Instagram -klipeissään usein Real Techniquesin poskipunasivellintä (302) ja innostuin kokeilemaan sitä ja tein tilauksen Cocopandan verkkokauppaan. Nappasin Miialta sivellinvinkin lisäksi myös vinkin taputella poskipuna kasvoille. Hitsi, täähän toimii! 

Sivellin on osoittautunut käytössä kaikkien kehujen arvoiseksi ja hinta oli edullinen suhteessa laatuun. Siveltimessä on kuitenkin yksi "vika" ja se on todella ruma varsi. Siis kattokaa nyt! Itse sivellinosa on kaunis kuin karamelli, mutta tuo varsi... Silmiä sattuvan värimaailman lisäksi viimeinen niitti on tuo twistaus varressa. x___x


Uusi parempi sivellin sai minut aktivoitumaan poskipunan käytössä oikein kunnolla, ja sen myötä innostuin tilamaan samaisesta verkkokaupasta myös ison poskipunapaletin; Makeup Revolution Ultra Blush Palette "Sugar and Spice". Näin mielessäni itseni kokeilemassa erilaisia sävyjä, ja yhdistelemässä niitä erilaisiin silmämeikkeihin.

... Tilanne realisoitui nopeasti, sillä tartun aina vaan siihen yhteen hyvään MACin poskipunaan. Paletista myös ne kaksi vaaleinta sopivat ainoastaan minulle, ja eivät nekään ihan täydellisesti. Muut sävyt riitelevät kasvoillani, ovat liian tunkkaisia tai liian kirkkaita. Että tämmöinen innostuspäissään tehty hutiostos, ei voi mitään. Paletti sopii varmasti paremmin sellaiselle, joka etsii kokeilujen kautta itselleen vielä sitä täydellistä sävyä, tai hänelle kuka haluaa leikitellä eri poskipunasävyillä. Hinta oli määrään nähden edullinen, ja kaikki sävyt olivat testatessa tarpeeksi pigmenttisiä kaikenlaisiin meikkikokeiluihin.


Löytyikö sinun suosikkiposkipuna helposti, vai pitkän etsinnän jälkeen?

tiistai 13. elokuuta 2019

Mitä minulle kuuluu, vieläkö ahdistaa?


Suosikkikuukausi elokuu on täällä jee jee! Ei mennä syksykliseisiin sen syvemmin, mutta vähän kuitenkin: kesä on oikein kiva, mutta pidän kaikista eniten alkusyksystä. Kun on vielä lämmin, mutta päivän päätteeksi viilenee. Illat hämärtyvät ja luonnon väripaletti vaihtuu lämpimiin sävyihin. Eli kaikki se aika ennen aamupimeyttä, märkyyttä ja puiden kaljuuntumista.
idkuva
Suosikkineule
Minun oli tarkoitus viettää tämä(kin) kesä tuttuun tapaan kotonani pääkaupunkiseudulla. Käydä töissä ja nauttia kesäisestä rakkaasta Helsingistä ja nuohota myös vielä jokseenkin tuoreen kotikaupunkini Espoon luontopolkuja. Hassua, vaikka asun Espoossa, miellän itseni silti helsinkiläiseksi. Siellä on kuitenkin asuttu melkein kymmenen vuotta.

Vuosi 2018 piti sisällään paljon myllerryksiä. Lopulta kaikki se stressi ja rajut ahdistuskohtaukset olivat kropalle liikaa. Se säikytti minut ja lähipiirini. Päätin, että nyt saa riittää, haluan voida paremmin. Olen sen ansainnut.

Kakkukahvit mökillä
Kun sain vartalon pois stressikiertäästä ja rauhoittumaan, oli aika pistää pää kuntoon. Aktiivinen käynti kuntosalilla auttoi ihan mielettömästi. Kun kroppa on terveellä tavalla väsytetty (ei esim stressistä tai ahdistuksesta), ei pää jaksa ajatella liian monimutkaisesti. Näin tönkösti selittäen. Salitreenin jälkeen kroppa huutaa ruokaa, ruuasta tulee hyvä olo kropalle ja pääkopassa tuntuu hyvältä. On tyytyväinen olo omaan suoritukseen, oman kropan vahvuuteen ja huomata miten se kehittyy kokoajan vahvemmaksi.

Tottakai tähän kuului myös muuta, haitallisten ajatusmallien ravistelua ja sen sellaista. Kävin myös paljon läpi että minkälaisessa seurassa haluan aikaani viettää, mitä ja mitkä antavat minulle energiaa ja mitkä kuluttavat sitä. Haluanko olla negatiivissävyitteisten ihmisten ympärillä, vai inspiroivien ja toiveikkaiden ihmisten. Huomasin itsetutkistelun tuloksena myös, että en ole enää niin räikeästi ekstrovertti kuin vielä muutama vuosi sitten. Olen muuttunut ambivertiksi! Uusi vertti-minä ei ole yhtään sen huonompi. Se itseasiassa selitti hyvinkin paljon kaikkea. 

Ikävä. Aina.
Itkettää, itkettää niin paljon taas. Seuraavasta asiasta en ole valmis vielä kirjoittamaan. Pelkkä tämän kuvan katsominen tai asian ajatteleminen sattuu ja en saa itkua loppumaan helposti. Haluaisin kirjoittaa, muistella, rakastaa, kiittää ja jakaa kuvia. Mutta en pysty, en kertakaikkiaan pysty. Se tekee niin pahaa että ei mitään järkeä. Tähän kukkakuvaan kykenen. Minua Instagramissa seuraavat tietävät aika varmasti mitä tapahtui. En pysty edes kirjoittamaan sitä. 

Kävimme ystäväni kanssa keräämässä nuo kukat läheiseltä kukkapellolta sinä iltana, kun tulimme porukalla eläinlääkäristä tyhjän kuljetuskopan kanssa. Kopassa menomatkalla ollut maailman rakkain Nestori painoi melkein 3kg, mutta en koskaan unohda sitä miten raskaalta tuntui paluumatkalla kantaa samaa koppaa tyhjänä. Se oli niin painava ja raskas kantaa.

Kaikki minut vähänkin tuntevat tietävät miten rakkaita nuo näädät minulle ovat. Olemme perhettä. Nestori näkyi aktiivisesti somekanavillani lähes päivittäin. Sain suru-uutisen ilmoitettuani teiltä paljon viestejä, tukea ja kauniita sanoja. Olen niistä vieläkin niin kiitollinen. Kiitos.

Nyt hänet on haettu jo kotiin, pienessä uurnassa. Se on kaunein uurna. Niin kevyt.

Miten sinä voit olla poissa? Onhan sinulla kaikki hyvin siellä? Muistathan syödä herkullista lohitahnaa joka päivä? Odota minua siellä silloin, kun näemme taas. Kiitos kaikesta, kiitos siitä kaikesta rakkauden määrästä. Frettiäiti rakastaa sinua aina.
Sen jälkeen ei tuntunut miltään. Missään ei ollut mitään järkeä, motivaatiota ei ollut edes käydä salilla ja kaikki oli vain turhaa. Minua ahdisti olla kotonani Espoossa. Seinät tuntuivat kaatuvan päälle, jokainen asia ja esine muistutti jollakin tavalla Nestorista. En osanut olla annostelematta aamu-ja iltalääkkeitä Nestorille. En osanut laittaa ruokaa vain yhteen ruokakuppiin. Sofia etsi ystäväänsä asunnosta, ja se oli sydäntä riipivää. Sofia ei syönyt juuri ollenkaan, ainoastaan sylistä lusikalla syötettynä. Suuri sydän oli poissa, ja se se tuntui jokaisessa.

Koti ei tuntunut enää kodilta. Olin hukassa.

Erään itkuisen päivän aikana sain puhelun. Minulle tarjottiin isotuntista työsopimusta kaupungista, jossa poikaystäväni asuu ja johon olin ilmaissut mielenkiintoni tulla töihin ennen opiskeluiden jatkumista. Huokasin helpotuksesta, pääsin pois. Vaikka en olisi halunnut pois pääkaupunkiseudulta, halusin pois jostakin. Varmaan omasta pahasta olosta. Ei siinä tainnut mennä kuin pari päivää kun olin jo uudella paikkakunnalla kimpsujeni ja kampsujeni kanssa ja Sofia kainalossa. Kaikki tapahtui niin nopeasti, hyvä että edes vanhemmilleni muistin asiasta kertoa. :D

Tärkein kriteeri hameelle on taskut

Siinä se kesä sitten on mennytkin. Reilusti yli 30h viikossa työpaikalla heiluen ja poikaystävän sekä Sofian kanssa puuhaillen. Kaukosuhde muuttuikin aika nopealla varoitusajalla hyvinkin tiiviiseen yhteiseloon. :D Molempien iloksi ja kauhuksi. Olen kaivannut Helsinkiä, olen hajoillut pikkupaikkakunnan "ahtaudesta", kaivannut ystäviäni ja extempore puuhasteluja heidän kanssaan.

Kroppa on voinut hyvin, paniikkikohtaukset ovat vähentyneet reilulla kädellä ja koen muutenkin voivani paremmin kuin aikoihin. Iso kiitos kaikille minua tukeneille läheisilleni.

Mutta vielä töitä on paiskittavana, ja myöhemmin syksystä (taitaa olla kai jo talvea silloin) häämöttää työharjoittelu ja oppari. Sitten häämöttäis pian ne paperit kourassa! ... Muistuttakaa että käyn suorittamassa sen hitsin ruotsin tentti. :D

maanantai 5. elokuuta 2019

Rikoin kaikki luomiväripalettini


idkuvarikki

Meikkikokoelmani on kokenut aikamoisen karsimisen. Koen miellyttäväksi omistaa kompaktin meikkikokoelman, jossa jokainen omistamani meikki on aktiivisesti käytössä. En halua omistaa meikkejä, jotka makaavat suurimman osan ajasta meikkilaatikossa käyttämättöminä.


Yksikään luomiväripalettini ei ollut täydellinen. Niistä jokaisesta löytyi ihanien sävyjen lisäksi paljon sellaisia, joita käytän tosi vähän tai en ollenkaan. Halusin omistaa pelkästään sellaisia luomivärejä, joita varmasti käytän ja joista saisin vielä joku päivä pannun eli napin pohjan näkyviin. Starttasin lopulta projektin, ja tilasin Ebaysta siihen soveltuvan The Face Shopin tyhjän magneettiluomiväripaletin. Kiitos tuotevinkistä Virvelle!


Luomivärinapit ovat metallisessa pannussa, ja pannut ovat liimattu pohjasta kiinni luomiväripalettiin. Sulatin liimaukset puhaltamalla hiustenkuivaajalla palettien pohjaan kuumaa ilmaa muutaman sekunnin ajan.


Kun liima on sulanut, luomivärinapit on helppo nostaa paletista ulos. Tähän soveltui parhaiten riittävän jäykkä ja litteä veitsi. Alapuolen kuvissa käy ilmi, että esimerkiksi hakaneula ja neulat eivät soveltuneet tähän sitten ollenkaan.

Minulla on hyvin rajattu kärsivällisyys ja keskittymiskyky (samaa luokkaa kuin oravalla) koskien kaikenlaista pikkunäpertelyä, ja saavutin oman limittini tässä hommassa melko nopeasti. :D Onneksi kumppani on tottunut kasamaan tietokoneita eli nyhräämään kaikkea pientä pienillä työkaluilla. Hän on myös varustetta uskomattomalla kärsivällisyydellä ja keskittymistaidolla. 

Kiitos edellä mainittujen piirteiden, onnistuin aiheuttamaan melkoista tuhoa useammalle luomivärinapille. :'D Touhua sivusta seurannut kumppani kyllästyi kuuntelemaan ähinää, kiroilua, valitusta ja puuskuttamista nappasi lopulta luomiväripaletit käsittelyyn irroitti loput luomivärinapit - ja vielä täysin ehjinä kaikki! Hupshei ^___^'


Tadaa! Ei enää kolmea erillistä luomiväripalettia, vaan yksi täydellinen. Luomivärinappien aikaisemmat palettikodit olivat Too Faced Sweet Peach, Dior Stylish Move ja ColourPop Fem Rosa SHE.


Tästä tuli niin ihana! Olen huomannut käyttäväni luomivärejä yhä entistä useammin, nyt kun kaikki löytyvät yhdesä samasta paletista. Paletti on myös sopivan kompakti, eli sitä viitsii kantaa myös reissuilla mukana. :) Paletti saa myös plussaa isosta peilistä ja mukana tulleesta ihan hyvästä siveltimestä.

tiistai 14. toukokuuta 2019

Kun Suomi meni sekaisin Curly Girl -metodista

idkuva

Oletko huomannut Prismojen, Citymarkettien, Sokoksen ja Tokmannien hiustuotehyllyillä olevan tavallista enemmän kuhinaa? Olet ehkä myös huomannut näillä hyllyillä olevan tyhjiä koloja, joiden kohdalla on pelkästään tuotteen hyllylappu. Tyhjiä koloja on niinkin tavallisten brändien kohdalla kuin XZ ja Erittäin Hieno Suomalainen. Hiustuotehyllyillä saattaa parveilla useampi henkilö, jolla on nenä kiinni kännykän näytössä ja siitä luetaan joko Iltalehteä, Me Naisia, tai Miia Ezen blogia.

Ruokakaupan myyjät ovat varmasti huomanneet pellavansiementen kasvaneen menekin, ja joku asiakas on saattanut tulla kysymään löytyykö kauppiaalta ksantaanijauhetta. Eräs tietty liukuvoide on myös hävinnyt kauppojen hyllyiltä, ja Dressmannissa on havaittu naisia sovittamassa eri kokoisia silkkiboksereita päähänsä.

Mitä tämä on?


Muistatteko, kun vuosia sitten karppaus rantautui Suomeen ja ihmiset menivät siitä aivan pois raiteiltaan? Yhtäkkiä voit olivat loppu ruokakauppojen hyllyiltä ja voipulasta uutisoitiin jopa telkkarissa asti, kuka muistaa? :D Silloinkaan ei ollut kyse mistään uudesta maailmaa mullistavasta keksinnöstä, vaan asiasta joka rantautui tänne pohjoiseen vähän jäljessä. Vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattamista alettiin kutsua suomalaisittain karppaamiseksi, ja sille perustettiin oma foorumi ja Facebook- ryhmä. Se olikin menoa sitten se. Minäkin innostuin kokeilemaan, ja karppasinkin noin parin vuoden ajan.

Tällä kertaa ei vannota voin ja pekonin nimeen, vaan lausutaan oodi kiharoille! Kyseessä on Curly Girl -metodi. Pari kuukautta sitten ajattelin hypetyksen jäävän marginaaliporukan keskuuteen, alueellisesti PK-seudulle + muutamat muut isoimmat kaupungit. Että vaan ne muutamat kymmenet tai ehkä sadat ihmiset innostuvat sötköttelemään kotona pellavansiemensekoituksesta kiharoilleen omaa muotoilutuotetta, föönaavat kiharat kuiviksi lävikkö päässä tai suojaavat kiharat yön yli nukkumalla silkkibokserit päässä.

No, ei ihan jäänyt. :D


Sokoksiin ja Emotioneihin on tehty omia CG-telineitä, ja ne hyllyt ovat melko tehokkaasti tyhjentyneet. Prismoissa, Citymarketeissa ja Tokmanneilla hiustuotehyllyt ovat täynnä tyhjiä aukkoja. Hyllyillä parveilee ihmisiä, jotka yrittävät selvittää kännykät kädessä ja aikaisemmin mainitsemani sivustot kännyköillä auki, voiko loppuneiden tuotteiden tilalla käyttää jotain muuta metodiin sopivaa. Aina välillä joku mainitsi kaverilleen tai puhelimeen taikasanoja; "kihara", "proteiini", "kosteuttava", "onko tämä sallittu" ja samalla kaikkien lähellä olevien päät kääntyivät ääntä kohti. :D Kaikki ovat samalla asialla liikenteessä, mutta tuttuun suomalaiseen tapaan sitä tehdään vaivihkaa ja vähän ujosti muita vaivihkaa mulkoillen. :D



Curly Girl -metodista tykätään selittää mahdollisimman hartaasti ja pitkästi, niin vedän kieli poskella mutkia suoriksi ja kerron mistä nyt oikein on kysymys:

Mikä on ongelma?
Suorahiuksiset valittaa kun tukka taipuu tyhmästi. Luonnontaipuisuus ja laineet hyi ja ne pidetään kurissa suoristusraudoilla. Erilaisilla välineillä yritetään välillä tehdä nättiä kiharaa. Kiharahiuksiset hajoilee kun tukka pörröttyy, on kuiva eikä asetu kivasti.  

Ja mikä hiton Curly Girl metodi?
Amerikkalainen hiusstylisti Lorraine Massey oli joskus sillee että hei näin hoidetaan luonnonkiharaa hiusta ja kertoi siitä myös muille.

Tää tuli Suomeen...?
Ehkä noin miljoona vuotta myöhemmin, kun muutama suosittu bloggaaja laitto kiharapilvistään kuvat ja kertoi olevansa Curly Girl. Sit kaikki sekos.

Mitäs sitten tapahtui?
Iltalehdet yms jakoi Curly Girl artikkelit, listasi tuotevinkkejä, Facebookiin perustettii suomenkielinen Curly Girl ryhmä (jäseniä 60 000+) ja siellä jaetaan tuotevinkkejä ja DIY-juttuja. Lopputuloksena ruokakauppojen hiustuotehyllyt on tyhjennetty CG-hyväksytyistä tuotteista. 
(= ihmiset keksi kiinnittää huomiota ainesosaluetteloon ja ostamaan omalle hiuslaadulle sopivia tuotteita)

No mitä iloa porukka siitä saa?
Porukka totes että apua pestään hiukset väärin ja vanhat tuotteet on epäsopivia ja aletaan "kuulostelemaan oman hiuksen tarvetta". Kaikki alkoi käyttämään CG-tuotteita, totes että nyt on elämä parantunu ja kaikki on parempaa ja kiharat tulee kuin itsestään.
(= eli kihariin ja taipuisiin hiuksiin keksittiin käyttää niille nimenomaan sopivia tuotteita, jotta ne jaksaa mennä kunnolla kiharalle)

Mitä voisi tapahtua seuraavaksi?
Mikäli CG Facebook - ryhmässä kävisi samalla tavalla kuin varmaan lähes kaikissa harraste-tai mielenkiintoryhmissä, niin kohta varmasti kisaillaan kuka on kaikista paras ja omistautuu eniten metodille, kuka on eniten luonnonmukaisin ja kuka on omistautunein DIY DIY ja kiertää parhaiten  "kaupan myrkyt" kaukaa.

Toivottavasti ennustus ei toteudu. :D Kävin kurkkaamassa CG -ryhmää, ja siellä ainakin vaikutti olevan hyvä fiilis ja porukka auttaa ja jakaa vinkkejä hyvässä hengessä. :) Tottakai jokaiseen ryhmään, harrastukseen, aatteeseen yms kuuluu aina myös se kaikista kiihkoilevin HC-porukka, se täytyy muistaa.

Kun ihminen innostuu jostakin uudesta häntä kiinnostavasta asiasta, siinä tapahtuu se sama mitä näkee opiskelijapiireissä esimerkiksi fukseissa. :D Ne on niiin innoissaan siitä kaikesta uudesta tiedosta mitä heihin kaadetaan, että ne varmaan räjähtäisi rikki jos eivät pääsisi kertomaan siitä kaikille. Ihan kaikille. :'D Ihmiset on ihastuttavia innostuspäissään, mutta voi kiesus kun välillä toivoisi sen puheenaiheen vaihtuvan edes joskus johonkin muuhun... :D Mutta näin se menee, uutta opittua tietoa on pakko päästä käyttämään.

No, mites oma CG- seikkailuni? Olin kurkkua myöten täynnä sitä, että hiukset näyttävät siltä kuin en olisi pessyt niitä kuukauteen. Tiedän, lähmävaihe kuuluu tähän, mutta siitä lisää sitten seuraavassa jatkopostauksessa. :)

torstai 11. huhtikuuta 2019

VIHDOIN täydellinen nudekynsilakka


Kyllä muuten on saanut sellaista metsästää frettien ja koirien kanssa, ei ollut mikään helppo homma. Sydämeni sykkii räikeille ja superkirkkaille kynsilakoille, mutta olen miettinyt nudekynsilakkaa jo pidempään. Se olisi hyvä vaihtoehto niille päiville, kun ei ole erityistä fiilistä millekkään tietylle värille, mutta haluaa kynsien näyttävän kuitenkin siisteiltä ja lakatuilta. Toisena vaihtoehtona siistille ja ns ei ei-laitetulle lopputulokselle olisi ranskalainen manikyyri, mutta se on omaan tyyliini ja kynsimakuuni turhan klassinen.

Vaikka olen hakenut vinkkejä vaalealle, kylmälle iholle sopivasta nudekynsilakasta aina Pinterestistä, Instagramista ja kynsiblogeista lähtien, kohdalle on osunut vain huteja. Kuvissa ne näyttävät helposti juuri oikeanlaisilta, mutta omiin räpylöihin iskettynä lopputulos ei vaan näytä raikkaalta. Pikemminkin nuhjaantuneelta valkoiselta nahkasohvalta, hyi.

Aikaisemmat kokeilemani nudelakat ovat olleet aina joko liian kellertäviä, liian rusehtavia, liian tunkkaisia, liian helmiäisiä tai sitten oma kynsi kuultaa sieltä läpi. Miten tämä onkin näin vaikeaa?

essence - marshmallow 03

Päädyin jälleen kerran piipahtamaan läheisellä Tokmannilla ja vilkaisemaan miltä essence -hylly näyttää, ja onko siellä jotain uutta ja jännittävää. Värikkäinen kynsilakkojen seasta pisti silmään yksi vaaleahko kynsilakka. Voisiko tuo olla taas ihan vääränlainen? Viitsinkö enää edes yrittää? No, alle kolmen euron ostos ei sielua kirpaise eli kokeillaan nyt.

Sävy marshmallow yllätti todella, sillä se oli juuri täydellinen omaa ihonsävyäni vasten! Alle kolmen euron kynsilakka yllätti myös peittävyydeltä sekä kestävyydeltä. Lakkaa ei tarvinnut kerrostaa kuin kaksi kerrosta, ja lakkaus kesti hyvänä useamman päivän. Essencen hinta-laatusuhde yllätti taas jälleen kerran. 


^ tuttu näky, kun käyn Tokmannilla tai Citymarketissa "vähän katsomassa essence -hyllyä" :D

tiistai 2. huhtikuuta 2019

Kevään kaunein luomiväripaletti


Kasvoilla tuntuva auringon lämpö, kevyemmät vaatekerrokset ja valoisuus. Nämä kolme asiaa tuovat minuun tällä hetkellä valtavasti lisää virtaa, jaksamista ja halua olla muuallakin kuin vain sisätiloissa. Tämä kaikki näkyy myös uudelleen heränneenä meikki-innostuksena. Käytinköhän tuossa talviaikana luomiväria edes montakaan kertaa? Huulipunat ovat sen sijaan olleet -myös talvikautena- erittäin tehokäytössä. :D

Minulle kevät ja syksy ovat aina olleet ne vuodenajat, jolloin tunnen kokonaisvaltaisesti oloni enemmän omaksi itsekseni. Näinä kausina tunnun saavani myös kaikista eniten asioita aikaiseksi ja innostun uusista asioista ihan eri energialla. Talvi ei ole minun juttuni yhtään, loputon pimeys ja värittömyys ahdistaa ja lumessa kahlaaminen tympii. Talvikausina vaatteilla fiilistelystä ei ole tietoakaan, kaikki jää takin alle piiloon. Kesä menee tasaisesti hyvänä, valo väreineen ilmestyvät kaikkialle ja on lämmintä. Ihmiset ovat liikkeellä ja kokoajan tapahtuu. Kesä on pukeutumisena kuitenkin minulle myös vähän epäinspiroiva, kaikki on liikaa ja on kuuma. :D Lempivuodenaikani eli syksy ja kevät ovat tosiaan ne minun vuodenaikani. Keväällä luonnon hiljaista heräämistä on ihastuttavaa seurata, sitä kun mutaisista tienvarsista puskee esiin pieniä kukkia ja koivuihin ilmestyy vihreitä hiirenkorvia. Syksyn väriloisto on sanoinkuvaamattoman kaunis, pidän siitä miltä ulkona tuoksuu ja miten ilma tuntuu iltaisin hieman rapsakkaammalta. Keväänä ja syksynä pukeutumisessa on ihan omanlaisensa fiilis ja silloin tykkään leikitellä vaatteilla. Kevyitä ja lämpimiä vaatteita voi yhdistellä keskenään ja tästä johtuen koskaan ei ole liian kuuma tai liian kylmä. 

Viimeisimpänä innostumisen lähteenä on ollut tämä ColourPopin luomivärikauneus! 

idkuvashe

Kyseinen luomiväripaletti kantaa sanahirviönimeä ColourPop x Karrueche Fem Rosa She. Paletti on jonkinlainen yhteistyöluomus, mutta minulla ei ole aavistustakaan kuka on tämä Karrueche :D Villinä veikkauksena olettaisin kyseessä olevan kauneustubettaja tai sitten joku Kardashianeiden naapuri. En seuraa tubemaailmaa (paitsi jenkkiläisiä pelikanavia) eikä julkkistietämykseni ole yhtään sen häävempi.


Lämminsävyisestä paletista löytyy tiiltä, persikkaa, champanjaa, luumua, kuparia, korallia, ruusukultaa... Sopivasti vähän kaikenlaisia pehmeitä sävyjä. Luomivärit ovat hyvin pigmenttisiä, eli vaaleimmatkin sävyt erottuvat luomilta ongelmitta. Paletin ainoa heikompi yksilö on Chick, jossa tehot eivät riitä edes toisen värin päälle töppösiveltimellä töpöteltynäkään. Harmi, sillä ideana se avaisi katsetta ja toisi valoa silmän sisänurkkaan, mutta nyt esitys jää harmillisen heikoksi. Onneksi paletissa ei myöskään ole muita tällaisia frosted- koostumuksen luomivärinappeja, vaan ne ovat koostumukseltaan metallinhohtoisia, satiinisia ja mattaisia. Gal-sävy on paletin ainoa (jess!) glitterinen luomiväri.


ColourPopilla oli käynnissä Free global shipping -kamppis, ja maksoin pelkästään luomiväripaletin oman hinnan eli noin 15€ euroa

maanantai 25. helmikuuta 2019

30 asiaa minusta


Olen miettinyt jo pitkään blogin lopettamista ja siirtymistä päivittämään pelkästään Instagram -tiliäni. Kuitenkaan lähes kymmenen vuoden harrastuksen lopettaminen ei käy tuosta noin vaan sormia napsauttamalla.

Olen tykännyt kirjoittamisesta jo yläasteelta lähtien ja teininä kirjoitin ihan hulluna erilaisia fanfictioneja. Tätä ei muuten tiennyt varmaan kukaan edes lähipiiristäni... :D Mikään harrastus ei saisi tuntua koskaan pakkopullalta ja sen vuoksi en ole edes yrittänyt kirjoittaa silloin, kun ei ole ollut erityistä fiilistä. Eikä sitä ole ollut hetkeen, eikä siihen ole ollut edes mitään erityistä syytä. Ehkä tämä blogimaailma noin yleisesti ja millaiseksi se on muuttunut. Tää old school -bloggaaja aloitti vuonna 2009 ja taidan ehkä vähän kaivata niitä vanhoja hyviä aikoja. ^-^'


Ehkä se on tuo lähestyvä kevät ja energiaa tuova auringonvalo, sillä minun teki mieli kirjoittaa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Se tuntuu hyvältä. :) Katsotaan palaako innostus kirjoittamiseen pysyvästi vai tuntuuko IG:n päivittäminen ja tarinaklippien ottaminen lopullisesti enemmän omalta jutulta.

Tykkään listojen tekemisestä, ja mikä muukaan olisi paras rikkoa hiljaisero kuin pienellä listaamisella! :D Ehkä tutustutte myös minuun enemmän. ^___^


1. Olen 30-vuotias
2. Asun pk-seudulla
3. Olen opiskelija, käyn töissä ja teen välillä myös vapaaehtoistyötä
4. Minulla on kaksi maailman ihaninta, fiksuinta, rakkainta ja hurmaavinta frettiä
5. Blogini oli ennen kosmetiikkablogiksi muuttumista leivontablogi. Nykyisin täältä löytyy vähän kaikkea sekaisin. :D
6. Instagramista minut löytää @pieceofpanda
7. Minulla on tatuointeja ja lävistyksiä
8. Olen aito ginger (toki hiuksista löytyy sävyjä myös purkista)
9. En rusketu ollenkaan (aurinko saa pisamani lisääntymään ja tummenemaan)
10. Minua viehättää minimalisti ja tämä näkyy esimerkiksi vaatteiden, meikkien, käyttöesineiden yms määrässä

11. Rakastan neilikoita, tulppaaneja, liljoja ja lähes kaikkia viherkasveja
12. Suosikkiruokani ovat yleensä italialaisia ja japanilaisia (ja rieska ja riisipuuro ja riisipiirakka)
13. Taustamusiikki häiritsee minua, laitan taustamölinäksi aina elokuvan pyörimään (sellainen joka vähän kiinnostaa mutta ei niin paljon, että se häiritsisi keskittymistä muista hommista)
14. Videopelit ja erilaiset animesarjat veivät teinivuosina sydämeni
15. En juo juuri ollenkaan alkoholia


16. "Nyt tekis mieli lähteä viinilasilliselle/tekee mieli hemmotella itseään viinillä" on minulle aivan vieras käsite, hyi viinit. Kaikki. :D

17. En ole koskaan maistanut tupakkaa enkä kokeillut huumeita
18. Rakastan eläimiä ja usein tunnen niitä kohtaan enemmän empatiaa kuin esimerkiksi ihmisiä kohtaan (kyllä olen juuri niitä ihmisiä)
19. Tykkään ajella autoilla. Paljon.


20. Rakastan sisustuksessa skandinaavista tyyliä. Modernisuutta (uudet talot), tummaa ja vaaleaa puuta, metallia, uuden ja vanhan yhdistämistä (lämpöä sisustukseen), luonnon elementtejä, pehmeitä sisustuselementtejä (matot yms) ja mahdollisimman paljon viherkasveja
21. Olen ehdottomasti kaupunki-ja kylälomailija. Rakastan etenkin suurkaupunkien sykettä, seikkailua jännittävillä kaduilla, eväsretkiä puistoissa, visiittejä museoissa, muissa kulttuurikohteissa pyörimistä, talojen katsomista ja valokuvaamista, ihmisten tuijottamista, kauppakeskuksissa pyörimistä (vaikka en ostaisi mitään) ja sitä että kokoajan ympärillä tapahtuu ja näkemistä riittää.
22. Aasian matkalla opin pitämään myös rantakohteista ja ihan vähän trooppisesta luonnosta, mutta edelleen se unelmamatka yhdistäisi molemmat kohteet. Okei enemmän sitä ihmisiä ja menemisen ja tekemisen meininkiä kuin "luonnon rauhassa makoilua ja kiireettömyyttä". :D
23. Haaveilen roadtripistä ja patikoimisesta vuoristossa (alpit ois erittäin jees)
24. En tykkää teestä
25. Olen ihmismyyrä, sillä tykkään elää mahdollisimman hämärässä. Se on joko luonnonvalo ja auringonpaiste tai sitten kynttilät ja hämärä tunnelmavalaistus. Vihaan kun kaikki valot on päällä ja on ahdistavan kirkasta
26. Tykkään kesästä, mutta pukeutumisen puolesta rakastan syksyä
27. Pelaan yhä Pokemon Go:ta
28. En käytä ollenkaan sähköistä kalenteria (toki jotkut työjutut on vaatinu sellaisen käyttöä työaikana, mutta paperikalenterista en luovu koskaan)
29. Pidän veitsellä ruuasta kiinni ja revin paloja irti haarukalla

30. Yli 10 vuotta sitten olin päätynyt kotibileisiin ja istumaan keittiön lattialla vastapäätä erästä tummahiuksista poikaa. Muistan hänen tummat hiukset, syvän katseen ja hymyn joka sai aikaan perhosia vatsanpohjaan. Poika oli kiinnittänyt huomion seepra-kuvioisiin sukkiini ja alkoi puhumaan niistä. Siitä alkoi meidän kaveruus ja molemminpuolinen ihastuminen. Hän halusi myöhemmin kokeilla seurustelua kanssani, ja minä sanoin että lol ei todellakaan (kuulemma sanatarkkaan noin. :D). Me oltiin tosi erilaisia, ei siitä olisi tullut mitään ja halusin nähdä ja kokea elämää enkä seurustella. Pysyttiin siis vain kavereina, jotka kävi kahviloissa ja hengailemassa aina välillä.

Saatiin molemmat kymmenen vuoden aikana touhuta ja temmeltää omia juttuja, tavata ihmisiä, opiskella, tehdä töitä, seurustella ja kerryttää kilometreja. Aina välillä käytiin leikkimielisiä keskusteluja, että millaistahan olisi ollut jos oltaisiin alettu joskus tapailemaan ja haikailtiin vanhoja hyviä aikoja ja seikkailuja joita ollaan koettu. Aina välillä sanottiin ääneen, että miten toisen näkeminen sai edelleen ne samat perhoset mylläämään vatsassa kuin silloin parikymppisinä. Kerran se kerrottiin minulle jopa ruusun kera, ja minä en tajunnut tätä hienovaraista vihjettä, vaan naureskelin sille ruusulle, koska aikaisemmin kerroin miten ehkä mielikuvitukseton asia mitä mieheltä voi saada on ruusu. Ja hän kertoi sen olevan vähän niin kuin läppänä siksi ostettu (ei kuulemma kehdannut sanoa siinä vaiheessa että oli ihan tosissaan hankkinut). Pitkien keskustelujen jälkeen päädyttiin siihen, että mennään vanhoina samaan vanhainkotiin ja kerrotaan toisillemme omia seikkailuja. Ja hänen tulevaisuuden lapsenlapset hoitaa myös minua siinä samalla, koska niitä tuskin minulla itselläni olisi. :D

Nyt noin 12 vuotta myöhemmin todettiin, että perhoset eivät ole kummaltakaan kadonneet mihinkään eivätkä koskaan tule katoamaan. Päätettiin myös, että sinne vanhainkotiin on aivan liian pitkä aika.

Mies tiesi myös kertoa, että minulle kannattaa tuoda pinkkejä ja valkoisia neilikoita. Kysyin että mistä se sen tiesi. Kuulemma olin kertonut sen hänelle joskus 5 vuotta sitten.

Miten se muistaa?