maanantai 25. helmikuuta 2019

30 asiaa minusta


Olen miettinyt jo pitkään blogin lopettamista ja siirtymistä päivittämään pelkästään Instagram -tiliäni. Kuitenkaan lähes kymmenen vuoden harrastuksen lopettaminen ei käy tuosta noin vaan sormia napsauttamalla.

Olen tykännyt kirjoittamisesta jo yläasteelta lähtien ja teininä kirjoitin ihan hulluna erilaisia fanfictioneja. Tätä ei muuten tiennyt varmaan kukaan edes lähipiiristäni... :D Mikään harrastus ei saisi tuntua koskaan pakkopullalta ja sen vuoksi en ole edes yrittänyt kirjoittaa silloin, kun ei ole ollut erityistä fiilistä. Eikä sitä ole ollut hetkeen, eikä siihen ole ollut edes mitään erityistä syytä. Ehkä tämä blogimaailma noin yleisesti ja millaiseksi se on muuttunut. Tää old school -bloggaaja aloitti vuonna 2009 ja taidan ehkä vähän kaivata niitä vanhoja hyviä aikoja. ^-^'


Ehkä se on tuo lähestyvä kevät ja energiaa tuova auringonvalo, sillä minun teki mieli kirjoittaa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Se tuntuu hyvältä. :) Katsotaan palaako innostus kirjoittamiseen pysyvästi vai tuntuuko IG:n päivittäminen ja tarinaklippien ottaminen lopullisesti enemmän omalta jutulta.

Tykkään listojen tekemisestä, ja mikä muukaan olisi paras rikkoa hiljaisero kuin pienellä listaamisella! :D Ehkä tutustutte myös minuun enemmän. ^___^


1. Olen 30-vuotias
2. Asun pk-seudulla
3. Olen opiskelija, käyn töissä ja teen välillä myös vapaaehtoistyötä
4. Minulla on kaksi maailman ihaninta, fiksuinta, rakkainta ja hurmaavinta frettiä
5. Blogini oli ennen kosmetiikkablogiksi muuttumista leivontablogi. Nykyisin täältä löytyy vähän kaikkea sekaisin. :D
6. Instagramista minut löytää @pieceofpanda
7. Minulla on tatuointeja ja lävistyksiä
8. Olen aito ginger (toki hiuksista löytyy sävyjä myös purkista)
9. En rusketu ollenkaan (aurinko saa pisamani lisääntymään ja tummenemaan)
10. Minua viehättää minimalisti ja tämä näkyy esimerkiksi vaatteiden, meikkien, käyttöesineiden yms määrässä

11. Rakastan neilikoita, tulppaaneja, liljoja ja lähes kaikkia viherkasveja
12. Suosikkiruokani ovat yleensä italialaisia ja japanilaisia (ja rieska ja riisipuuro ja riisipiirakka)
13. Taustamusiikki häiritsee minua, laitan taustamölinäksi aina elokuvan pyörimään (sellainen joka vähän kiinnostaa mutta ei niin paljon, että se häiritsisi keskittymistä muista hommista)
14. Videopelit ja erilaiset animesarjat veivät teinivuosina sydämeni
15. En juo juuri ollenkaan alkoholia


16. "Nyt tekis mieli lähteä viinilasilliselle/tekee mieli hemmotella itseään viinillä" on minulle aivan vieras käsite, hyi viinit. Kaikki. :D

17. En ole koskaan maistanut tupakkaa enkä kokeillut huumeita
18. Rakastan eläimiä ja usein tunnen niitä kohtaan enemmän empatiaa kuin esimerkiksi ihmisiä kohtaan (kyllä olen juuri niitä ihmisiä)
19. Tykkään ajella autoilla. Paljon.


20. Rakastan sisustuksessa skandinaavista tyyliä. Modernisuutta (uudet talot), tummaa ja vaaleaa puuta, metallia, uuden ja vanhan yhdistämistä (lämpöä sisustukseen), luonnon elementtejä, pehmeitä sisustuselementtejä (matot yms) ja mahdollisimman paljon viherkasveja
21. Olen ehdottomasti kaupunki-ja kylälomailija. Rakastan etenkin suurkaupunkien sykettä, seikkailua jännittävillä kaduilla, eväsretkiä puistoissa, visiittejä museoissa, muissa kulttuurikohteissa pyörimistä, talojen katsomista ja valokuvaamista, ihmisten tuijottamista, kauppakeskuksissa pyörimistä (vaikka en ostaisi mitään) ja sitä että kokoajan ympärillä tapahtuu ja näkemistä riittää.
22. Aasian matkalla opin pitämään myös rantakohteista ja ihan vähän trooppisesta luonnosta, mutta edelleen se unelmamatka yhdistäisi molemmat kohteet. Okei enemmän sitä ihmisiä ja menemisen ja tekemisen meininkiä kuin "luonnon rauhassa makoilua ja kiireettömyyttä". :D
23. Haaveilen roadtripistä ja patikoimisesta vuoristossa (alpit ois erittäin jees)
24. En tykkää teestä
25. Olen ihmismyyrä, sillä tykkään elää mahdollisimman hämärässä. Se on joko luonnonvalo ja auringonpaiste tai sitten kynttilät ja hämärä tunnelmavalaistus. Vihaan kun kaikki valot on päällä ja on ahdistavan kirkasta
26. Tykkään kesästä, mutta pukeutumisen puolesta rakastan syksyä
27. Pelaan yhä Pokemon Go:ta
28. En käytä ollenkaan sähköistä kalenteria (toki jotkut työjutut on vaatinu sellaisen käyttöä työaikana, mutta paperikalenterista en luovu koskaan)
29. Pidän veitsellä ruuasta kiinni ja revin paloja irti haarukalla

30. Yli 10 vuotta sitten olin päätynyt kotibileisiin ja istumaan keittiön lattialla vastapäätä erästä tummahiuksista poikaa. Muistan hänen tummat hiukset, syvän katseen ja hymyn joka sai aikaan perhosia vatsanpohjaan. Poika oli kiinnittänyt huomion seepra-kuvioisiin sukkiini ja alkoi puhumaan niistä. Siitä alkoi meidän kaveruus ja molemminpuolinen ihastuminen. Hän halusi myöhemmin kokeilla seurustelua kanssani, ja minä sanoin että lol ei todellakaan (kuulemma sanatarkkaan noin. :D). Me oltiin tosi erilaisia, ei siitä olisi tullut mitään ja halusin nähdä ja kokea elämää enkä seurustella. Pysyttiin siis vain kavereina, jotka kävi kahviloissa ja hengailemassa aina välillä.

Saatiin molemmat kymmenen vuoden aikana touhuta ja temmeltää omia juttuja, tavata ihmisiä, opiskella, tehdä töitä, seurustella ja kerryttää kilometreja. Aina välillä käytiin leikkimielisiä keskusteluja, että millaistahan olisi ollut jos oltaisiin alettu joskus tapailemaan ja haikailtiin vanhoja hyviä aikoja ja seikkailuja joita ollaan koettu. Aina välillä sanottiin ääneen, että miten toisen näkeminen sai edelleen ne samat perhoset mylläämään vatsassa kuin silloin parikymppisinä. Kerran se kerrottiin minulle jopa ruusun kera, ja minä en tajunnut tätä hienovaraista vihjettä, vaan naureskelin sille ruusulle, koska aikaisemmin kerroin miten ehkä mielikuvitukseton asia mitä mieheltä voi saada on ruusu. Ja hän kertoi sen olevan vähän niin kuin läppänä siksi ostettu (ei kuulemma kehdannut sanoa siinä vaiheessa että oli ihan tosissaan hankkinut). Pitkien keskustelujen jälkeen päädyttiin siihen, että mennään vanhoina samaan vanhainkotiin ja kerrotaan toisillemme omia seikkailuja. Ja hänen tulevaisuuden lapsenlapset hoitaa myös minua siinä samalla, koska niitä tuskin minulla itselläni olisi. :D

Nyt noin 12 vuotta myöhemmin todettiin, että perhoset eivät ole kummaltakaan kadonneet mihinkään eivätkä koskaan tule katoamaan. Päätettiin myös, että sinne vanhainkotiin on aivan liian pitkä aika.

Mies tiesi myös kertoa, että minulle kannattaa tuoda pinkkejä ja valkoisia neilikoita. Kysyin että mistä se sen tiesi. Kuulemma olin kertonut sen hänelle joskus 5 vuotta sitten.

Miten se muistaa?